Katriina Varis, 1994
toteuttaa taidettaan performanssin, valokuvan, sanataiteen ja maalauksen keinoin. Hän ammentaa teoksiinsa inspiraatiota arjesta, tilasta, kehosta ja kehollisuudesta. Varis asuu ja työskentelee Tampereella.
Instagram: katriina_varis
katriinavaris@gmail.com
Maitotila, 2020
Osat: Maitolasit, Paperia kikkiliiveihin, Falskaus, Kotona se oli siirappisanko, Itikan ensimmäinen, Tupuna
Pigmenttivedos puulle
Koko: á 40 x 60 cm
Tuuli Penttinen-Lampisuon arvio
"Kuuden valokuvan sarja avautuu rohkeana ja ruumiillisena. Kalpeaa valoa, raskauden koettelemaa ihoa, valvoneita silmiä ja rinnoista valuvaa maitoa. Näyt ovat tuttuja kaikille imetyksen kokeneille, kun maito kastelee paidan tai kun oma rinta kytketään maitopumppuun.
Maidon noustessa ensimmäistä kertaa rintoihin keho alkaa toimia uudella tavalla. Nisäkkyys konkretisoituu. Mitä tarkoittaa olla nisäkäs ja imettää omia poikasiaan. Ihminen löytää itsensä tuhertamasta maidonkerääjien kanssa ja ihmettelemästä omaa biologiaansa ihmeellisiin vuorokaudenaikoihin. Löytyy uusia kipuja, mutta myös uutta nautintoa ja ylpeyttä siitä, miten keho toimii.
Imetys näkyy vahvasti muun muassa kirkollisessa taiteessa. Marian rinnasta suihkuaa maitoa, kun Jeesus-vauva kääntyy katsomaan kohti taiteilijaa. Silti vapaissakin yhteiskunnissa on edelleen naisen kehoon liittyviä asioita, joiden kuvaaminen ja joista keskusteleminen on tabu tai muuten vaan välteltyä. Imetys kuvataan taiteessa yleensä lähinnä idyllisenä rituaalina.
Näiden kuvien äärellä nousee kuitenkin huoli, sillä kuvista puuttuu lapsi. Nukkuuko hän vai onko hänet otettu pois. Ehkä vauva on tehohoidossa tai jopa kuollut. Äiti on tunkenut paitansa alle sanomalehtiä. Kaula-aukosta pilkistää lehden nimiö: Moro, josta päätellen ollaan Tampereen seudulla, eivätkä asiat voi olla täydellisen huonosti, sillä äidin huumorintaju on tallella. Sarjan viimeisessä kuvassa hän poseeraa viehkosti ja kaataa maitoa kuin samalla hiukan tanssahdellen. Äidinmaito on arvokasta ja siitä sopii olla ylpeä.
Taiteilija kertoo olevansa maitotilallisen lapsi. Kaupunkilaisena en osaa tätä kuvista lukea, mutta teosnimet avaavat näkökulmaa. Maidontuotantoon liittyy hankalia eettisiä kysymyksiä muun muassa lehmien jatkuvista hedelmöityksistä, vasikoiden varhaisesta vierottamisesta ja lehmien ylisuurien utareiden jalostamisesta. Valokuvasarja lähestyy isoja aiheita, eikä tyhjene kertakatselulla.
Rohkea teos, jossa on vahva aihe ja ainekset sen vielä laajempaankin käsittelyyn."