Aino Rytkönen

Aino_rytkonen_kuva

Aino Rytkönen, 1995

CV

Kotisivut
Instagram: aino_rytkonen
FacebookB: Aino Rytkönen Art
ainomaria.rytkonen@gmail.com

Cracked, 2020
Kivitavarakeramiikka, rakukeramiikka, lasite, öljyväri, 70x50x50cm


Kaikkialla on vettä. Järvet ovat täynnä vettä. Minä olen 60% vettä. Taivaalta sataa vettä. Maapallon pintaalasta suurin osa on veden pinnan alla. Kiehtova pinta, ja sen syvyydet.

Perheelläni on kesämökki Lappajärvellä. Kyseinen järvi on 77,85 miljoonaa vuotta vanha meteoriitin kraatteri, ja sen syvin kohta on 38 metrin syvyydessä. Aina, kun seison sen rannalla, ajattelen kuinka syvä ja suuri järvi se on. Ajatus kauhistuttaa minua. Jos katson laiturilta alas veteen minua huimaa. Olen uinut edellisen kerran 20-vuotiaana. Juuri siinä järvessä itse asiassa. Ihmettelen itse jatkuvasti miksi mieleni sukeltaa aina veden pinnan alle. Asia joka minua pelottaa lähes enemmän kuin mikään muu. Ja silti haluan aina kurkistaa veteen, ja nähdä mitä siellä on. Olen kenties parantumattoman utelias, koska haluan nähdä järviin, jokiin ja meriin, vaikka en koskaan oikeasti voi niihin kurkistaa. Mutta mielikuvitukselle tämä asetelma on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Elämän alkulähde on vedessä, koko olemassaolon salaisuus. Pyörteilevät syvyydet täynnä jonkinlaista totuutta olemisesta houkuttelevat minua, ja ravitsevat kiinnostusta evoluutioon ja menneisiin aikoihin ja olentoihin. Mitä kaikkea pinnan alaisissa syvyyksissä onkaan! Kukaan ei tiedä vastausta, eikä kaiketi tule koskaan tietämäänkään. Minä mietin asiaa teokseni kautta, luon merellisillä vertauskuvilla ajatuksia muustakin mitä vain näen tai luen. Teoksessani Cracked olen miettinyt ihmisen kuorta. Meidän pintaamme, ja sen alla vellovaa ihmisen elämää, joka näyttäytyy vain pinnan rikkoutuessa hetkeksi. Hajoaminen ei silti romahduta koko elämää, vaan siitä huolimatta jatkamme kasvua oman itsemme ympärille, parannamme haavat, korjaamme virheet ja jatkamme olemista. Kuin kotilon kuori.

Kotilo itsessään puhuu tietystä ajattomuudesta, määrittelemättömästä alusta ja lopusta, ikuisesta jatkumosta. Evoluutiosta.

Tuuli Penttinen-Lampisuon arvio

Scroll to Top