Fanni Kestilä
Fanni Kestilä, 1992
Työskentelen.
Mikä on tarkoitukseni?
Kuka minä edes olen? Minä.
Pähkäilen päivän ja toisen, en löydä oikeaa vastausta, jos sitä edes on. Työskentelen itseni vuoksi, sehän on selvää, vai onko? Olen kysymysmerkki muiden joukossa ja työni ei ole vastaus vaan pohdinta.
Aika kulkee harmaana ja yritän kuin lohi hyppiä vastavirtaan, tai ainakin siltä se tuntuu.
Mustavalkoisuus on toistunut töissäni aina ja jos tosissani yritän tälle toimelle löytää vastauksen, on se muste. Muste virtaa, muste kiiltää, muste on mustaa. Olen itse kuin muste.
Kuin taivaani kirkkaus on valkea kinos ja sulkien peittämät polut
Vain tuulen tempaus ja voimakas veto yks kaks yks kaks
Kuinka kaipaan
Kuulin sen taas hymyn lehvistön ja kuoro yltyy
Löydät nyt takaisin
Aikani vaihtuu ja tunnen hallan poskissa kivun niin valtavan
En kuule sinua, missä olet
fannikestilaofficial@gmail.com
Kotisivut
Instagram: fannikestila / frankartcollective
PANNEAU, 2020
Teostiedot: sekatekniikka, akryylispray, gesso, kangas, liima, liitujauho, muste, teräs, Europalms Rotary plate -kääntöalusta, halkaisija 250 cm, korkeus 60 cm.
Työni PANNEAU on jotain mitä olen halunnut tehdä ja sen tein. Suuri liikkuva objekti.
PANNEAU on veistos, joka on maalaus, joka kulkee ajan myötä ja on sen armoilla. Valo koskettaa sen kultaisia ja mustia valumia ja säkenöi kulkiessaan ikuista vaellustaan.
PANNEAU hengittää, on osa kaikkea ja kaikki on osa sitä.
