Mirva Niskanen
Työskentelen systemaattisen intuitiivisesti, viimeaikoina pääosin kuulakärkikynällä.
Teoksen synnyttäminen vaatii rauhaa, tylsyyttä, vapautta, liikettä ja muutaman maneerin.
Inspiroidun minusta, elämästä, ihmisistä, tarinoista ja musiikista.
Rakastan maalaamista ja kirjoittamista, kirjoitin siis maalaukseni.
Parhaat asiat tapahtuvat vahingossa, yleensä työhuoneella.
Kotisivut
Instagram: mirva.niskanen
Peili, 2020
Gesso ja kuulakärkikynä kankaalle, kovalevy, 3 osaa, 240 x 120 cm
Kuvaksi kirjoitettu kertomus
väritän
ihmissuhteiden peiliefektistä.
väritän, väritän
Siitä kuka olen niissä
viivoja, värejä
ja millainen voisin olla ilman niitä.
viiva, viiva, viiva, viiva
Maalaus lapsuudesta
ja vanhemmuudesta,
äideistä ja tyttäristä.
sinusta
sinusta
ja minusta
Tuuli Penttinen-Lampisuon arvio:
"Kun ensimmäisen kerran näin teoksen, en arvannut sitä lopputyöksi. Ajattelin, että kyseessä on kouluun sijoitettu julkinen teos. Niin hallitusti se otti paikkansa tilassa.
Teos koostuu kolmesta päällekkäin ripustetusta maalauskankaasta. Ne täyttyvät himmeillä pystyraidoilla. Materiaalin tuntu häilyy silmissä, teos näyttää tekstiilitaiteelta tai puupiirrokselta, mitä se ei kumpaakaan ole. Aistin teoksessa lämpöä ja kuvittelen kuosin auringon haalistamaksi linja-auton penkiksi. Tai läpikuultavaksi, hapertuneeksi verhoksi. Joku toinen näkee kuvassa vanhan räsymaton.
Teoksen tekniikka yllättää, se onkin väritetty kuulakärkikynillä. Taiteilijan mukaan maalauskankaat ovat kyljelleen käännettyä kirjoitusta. Kirjaimet on litistetty maanisen tiheäksi edestakaiseksi viivoitukseksi, jolloin jokaisesta kirjoitusrivistä muodostuu yksi raita. Edestakaisen viivoitusjäljen voi tulkita myös jonkin peittämiseksi, ehkä alkuperäinen kirjoitus onkin sutattu yli.
Raidoitettu ”teksti” ei jatku reunasta reunaan, vaan kankaisiin jää epämääräisiä marginaaleja. Tällainen kuva-alueen hieman selittämätön kohdistaminen näyttäytyy visuaalisena varmuutena. Sommittelun sääntöjä rikotaan pienin, tietoisin elein.
Reuna-alueet lisäävät myös abstraktin teoksen kerronnallisuutta. Teos on triptyykki, joista yksi osa on ikään kuin kudelman alku, toinen keskikohta ja kolmas loppu. Räsymattoihin tai kirjeisiin sisältyy sukupolvien jatkumon symboliikkaa. Osoittelematta ja selittelemättä teos onnistuu ilmentämään sekä menneisyyden kaihoa, että tarvetta sen yliviivaamiseen.
Ulkonäöltään äärimmäisen hillitty teos, josta kuitenkin löytyy näyttävyyttä ja sisällöllisiä kerroksia. Eheä, varma kokonaisuus."