Vilma Saarinen

Kuvataiteilija S.1997

Olen 22-vuotias kuvataiteilija ja kuvanveistäjä. Valmistun Satakunnan AMK:sta Kankaanpään kuvataiteen yksiköstä kulttuurialantutkinnon suorittaneeksi kuvataiteilijaksi kesällä 2020. Ennen taidekoulua opiskelin Evijärven lukiossa ja kirjoitin itseni ylioppilaaksi 2016.

Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Evijärveltä. Minulle ”taiteileminen” on ollut tärkeä vapaa-ajan harrastus lapsesta saakka. Olen erikoistunut opinnoissani maalaustaiteeseen ja kuvanveistoon. Minulla ei ollut aikaisempaa taidealan koulutusta taustalla ennen taidekouluun pääsyäni. Minulle ei ollut ehtinyt muodostua omaa taiteellista tyyliä, enkä tiennyt mitä haluan taiteellani edustaa. Opinnoissani painotin maalausta ja kuvanveistoa. Hallitsen useita eri tekniikoita ja tämän vuoksi pystyn tekemään laajasti erilaista taidetta.

En määrittele millainen taiteilija olen. Kiinnostun erilaisista aiheista ja teen taidetta siitä, mikä milloinkin tuntuu mielenkiintoiselta. Luonto, historia, ihmiset ja mytologia ovat pitkään olleet aiheita, mitkä ovat kiinnostaneet minua ja sen takia näitä aiheita on ollut mielekästä lähestyä taiteessa. Pidän myös valtavasti tilaustöistä ja siitä, että saan toteuttaa asiakkaiden toiveita.

CV

vsaarinen1997@gmail.com

@vilma_aino_lyydia_art

Tuuli Penttinen-Lampisuon arvio

"Teos näyttää samanaikaisesti sekä painavalta että leijuvalta. Koko sen musta olemus tuntuu epätodelliselta. Suuressa mustassa metallialtaassa ui mustia laivoja, joiden tyhjät purjemastot törröttävät terävinä. Tyyni vesi heijastaa laivojen jäyhät rungot ja piirtää mastot myös kohti syvyyttä.

Dioriitista veistettyjen kuoleman laivojen keulat osoittavat satunnaisiin suuntiin. Teos asemoi katsojan tähyämään näkyä korkealta, kohtalokkaan jumalallisesta näkökulmasta. Kun kyykistyn, huomaan laivojen mittakaavan viittaavan myös leluihin ja merirosvoleikkeihin.

Kuoleman virta ja sen synkkä lautturi Kharon tunnetaan antiikin kreikkalaisesta ja sitäkin vanhemmista mytologioista. Tässä teoksessa vesi ei virtaa, vaan seisoo kulmikkaassa altaassa, jossa yksinäisen rapistuneen lautan sijasta lipuu useita kiiltäväkylkisiä aluksia.

Ehkä laivat ovatkin ankkuroituina satama-altaassa, odottamassa synkkine lasteineen. Tässä maailmanajassa ajankohtainen sana karanteeni juontaa keskiajan ruttoepidemiaan ja ranskankieliseen sanaan quarantaine. Se tarkoitti 40 vuorokautta, jonka ajan laivat odottivat eristyksissä, ennen kuin matkustajat saivat nousta maihin.

Teoksen vahvuudeksi luettakoon, että sen tyylikäs, yksinkertainen estetiikka antaa runsaasti mahdollisuuksia myös muille tulkinnoille ja erilaisia merkityksiä painottaville installointivaihtoehdoille.

Muodoiltaan yksinkertainen, mutta silti hyvin ilmeikäs tilateos, jota voi lähestyä monista eri lähtökohdista ja kokemustaustoista. Vahva materiaalin ja sisällön liitto ei selityksiä kaipaa."